sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hajottajat voivat olla viisaita

"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."

http://ampiaiset.blogspot.fi

maanantai 27. helmikuuta 2017

Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen

Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi

"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."